Arkajalkagolfia (14.6.2015)

Aloitin golfharrastuksen viisi vuotta sitten. Lähipiirissäni ei ollut ketään golfaajaa. Pikkuisen empien menin green card -kurssille Paloheinään. Oppisinko uuden lajin, joka vaikutti aika herraskaiselta ja sanastokin oli ihan outoa? Meitä oli iso ryhmä eri ikäisiä aikuisia ihmisiä, kaikki yhtä hämillään, ujoina, mutta täynnä intoa opetella jotain uutta.

Kurssin päätyttyä iski arkuus: uskallanko, kehtaanko lähteä kiertämään kenttää ventovieraiden ihmisten kanssa? Varmaan munaan itseni ja muut katsovat kieroon. Ensimmäisen oikean avauksen jälkeen hengästytti, kädet tärisivät – apuva! Kiitos kärsivällisille kanssapelaajille, jotka eivät ainakaan ulospäin näyttäneet pitkästymisen merkkejä.

Fagerholmin Anna caddiemasterina toimi valtavan rohkaisevasti. Hän etsi paikkoja sellaisista ryhmistä, joihin arveli meikäläisen sopivan. Oivalsin, että tämä laji on harrastajatasolla paitsi pelaamista myös tutustumista uusiin ihmisiin ja yhdessäoloa golfetikettiä noudattaen.

On aivan riemastuttavaa, että Paloheinässä on nyt aloitettu arkajaloille tarkoitetut golfkierrokset iltaisin ja vielä puoleen hintaan! Sekaan vaan, suosittelen. Kenttää kiertämällä kehittyy pelisilmä ja karttuu kokemusta.

Nyt kun itselläni on käynnistynyt kuudes pelikausi, olen päättänyt rohkaistua ja pelata myös A-tiiltä. Sehän on tämä miesten tii, jolta tosin pelaavat sellaisetkin herrahenkilöt, joiden pelitasoon istuisi paremmin B tai C . Täytyy myöntää, että arkajalka minussa hiipii esiin, sillä ihan mihin porukkaan tahansa en taida rohjeta, mutta silloin tällöin ”guzeniinat” houkuttelevat. Maria Guzeninahan kertoi lehtihaastattelussa pelaavansa miesten tiiltä paitsi nyt, kun uusi miesystävä on vasta aloittanut lajin harrastuksen tiiaavat kumpikin C:ltä. Miten somaa!

Golf on seurapeli, arkuus on selätettävissä pelaamalla ja caddiemasterit auttavat sopivan ryhmän löytämisessä.