Golfia yllin kyllin (17.8.2016)

Reiän reunaa nuoleskellen…

Palloille puhutaan, kun ne ovat ilmassa…

Putteria ei saa vartaloa vasten ankkuroida…

Fyysistä harjoittelua 40 minuuttia joka päivä 365 kertaa vuodessa…

Puteissa ollut ongelmia…

Kyllä on meikäläinen nauttinut olympialaisten golflähetyksistä. Niitä on ollut paljon ja selostaja ja kommentaattorit asiantuntijoita. Olen opiskellut lajin hienouksia ruudun välityksellä ja sitten ajatellut soveltaa niitä käytännössä.

Soveltaa käytännössä???

Okei, ainakin ajatuksissa. Sitä paitsi ilmatkin ovat olleet kamalat. Seuran mestaruuskisat menivät osin sateessa. Minulta ne jäivät väliin, kun veteraaninaisille ei ollut omaa luokkaa. Ei ollut neljää ilmoittautunutta. Harmi.

Varsinaisia naisia ja seniorinaisia oli tarpeeksi. Onnittelut luokkien voittajille. Kisa taisi olla sateen ja ukkosen takia melkoista ekstriimiä.

Kiinnostava kokemus oli tiistainen senioritoimikunnan retki Kytäjälle. Pelasimme rankkasateessa suurimman osan ajasta. Minun ryhmässäni pelasivat Tuula, Merja ja Minna. Merja ja Minna kävelivät, Tuulan kanssa huristeltiin golfautolla.

Mikähän mäkikiima on kenttien suunnittelijoilla, kun greenit sijoitetaan mäkien huipulle, jos mäkiä on? Onneksi meillä Paloheinässä ei ole mäkiä.

Kuinkas peli sujui?

Kaikilla taisi olla vähintään yksi onnistunut lähestyminen. Sillä sitä elää kummasti seuraavaan pelikierrokseen. Tuulalle ja minulle riitti yhdeksän reikää, Merja ja Minna jatkoivat urheasti takaysille.

”Tokiossa tavataan, ladyt!”