Hanhet ja me (22.08.2014)

Valkoposkiset rauhoitetut linnut (Branta leucopsis) ovat tulleet jälleen Isolle Ysille. Aamupäivien kierroksilla niitä on aika harvakseltaan, mutta iltapäivällä hanhilautat laskeutuvat väylille ja greeneille. Pelikierroksilla omaa lyöntivuoroa odotellessa tulee seurattua näiden jalojen eläinten (lue: läpipaskojen kaakattajien) elämää.

Ykkösväylä: lammen rannalla muutama valkoposki nukkumassa. Peli voi alkaa.

Kakkosväylä: hanhivapaa.

Kolmosväylä: kymmeniä valkoposkia oikealla puolella lammen rannalla, osa väylällä ja osa greenin reunamilla. Okei, sujutellaan tästä välistä.

Nelosen tiiausboksi: täynnä hanhia, jotka eivät meistä golfareista piittaa.

Peli jatkuu hanhia kohteliaasti sivummalle ohjaillen ja väistellen.

Vitosväylä: hanhivapaa.

Kuutosella: hanhia kymmenittäin ja lisää tulossa. Odotellaan.

Seiska ja kasi: hanhivapaita.

Yhdeksännellä väylällä: kymmenittäin taas. Odotellaan.

Leikkasin joku viikko sitten lehdestä talteen ohjeita hanhien kohtaamiseen. Tässä niistä oma sovellukseni pitäen mielessä, että pienimuotoinen hätyyttely on sallittua:

  1. Tee itsestäsi isomman näköinen vaikkapa levittämällä takkisi.

  2. Räpyttele käsiäsi kuin siipiä, hanhi ehkä luulee sinua isoksi linnuksi ja jättää sinut rauhaan.

Siinä odotellessa ja kauniita hanhipullukoita katsellessa nousee mieleen kolmas ohje:

”Suolaa, omenoita, kuivattuja luumuja, roseepippuria rosmariinia, timjamia jne. Uuniin kahdeksi tunniksi miedolla lämmöllä.”

Jaa, mutta se olikin Marttojen keittokirjasta.