Huti (13.09.2014)

 Olen pelikierroksilla seurannut mielenkiinnolla, miten itse ja pelikaverit reagoimme hutilyönteihin.

”Ohoh!”

”Jopas nyt jotakin!”

”Eiiiiiiiii!”

”Ei oo todellista!”

Huteja on monenlaisia. Ryhmittelen ne kolmeen kategoriaan:

Draivaushuti on mielestäni noloin, kun muut kolme seisovat ringissä ympärillä. Silloin toivoisin voivani porautua maan alle.

Väylähuti kirvoittaa herkästi golfetikettiin kuulumattomia ilmaisuja siinä toivossa, että kukaan muu ei kuule. Kummasti muuten kunnon ärräpäät helpottavat.

Näkikökukaanhuti sisältää hartaan toiveen, että se näytti harjoitusvingiltä.

Huti syö yhtälailla sekä naista että miestä. Ei auta syyttää aurinkoa, huonosti nenällä olevia silmälaseja tai vaikkapa nenän edessä pörrääviä öttiäisiä.

Miten noloa!

Itsensä voi kyllä munata paitsi Isolla Ysillä myös klubitalolla.

On vähän niinkuin Klubitalolla Annan Pannun avajaiscokkareilla herkullisten syötävien ja neljän skumppalasin jälkeen naurunremakassa ensin pääsi paukku ja sitten lirahti.

Kuluneen viikon aikana on paukuteltu kunnolla, nimittäin golfpalloja. Alkuviikosta osallistuin senioreitten parikilpailuun ja perjantaina Miehet vastaan naiset -kisaan.

No  – miten kisasi menivät?

Kuule aivan mahtavasti. Senioreitten parikisassa tuli voitto, kiitos parilleni Hannu Kuittiselle.

Kiitos myös senioritoimikunnalle, erityisesti Kalervo Ahoselle järjestelyistä.

ENTÄ miehet-naiset -kisa?

Totta puhuen en vielä tänäänkään ymmärrä, miten tulokset laskettiin. Meidät olikin jaettu sinisiin ja punaisiin joukkueisiin, punaisiin ja sinisiin mies-naispareihin ja game-bookiin kirjattiin lyöntejä…

KUMMATKO voittivat?

Usko tai älä – tasapeli!

Kiva idea K-16 -äijiltä haastaa naiset kisaan. Petri Huhdalle ja kumppaneille iso kiitos.

Peli-iloa!