Koukussa kisoihin (5.10.2015)

Kylläpä oli mahtava kisaviikonloppu. Tällainen kilpailuaddiktoitunut vanha nainen nautti täysin siemauksin.

Cross country pelattiin loistavassa syyssäässä. Kiitos järjestäjille, että järjestivät toisenkin yhteislähdön. Tulijoita oli paljon. Enemmänkin olisi lopulta mahtunut, mutta hyvä näin.

Väylät olivat mainioita. Seuraavalla kerralla voisi kieltää etäisyysmittareiden käytön. Pelattaisiin naturell – ilman apuvälineitä.

Annan virvoittelupiste kasiväylällä oli nappi-idea. Sieltä saivat nälkäiset makkaraa ja janoiset kahvia tai kaakaota. Rentoutta ja sisäistä lämpöä halajavat saivat rommilorauksen sekaan.

Ai jaa?

Juu-u. Rentoutti kummasti. Svingit muuttuivat letkeiksi eikä putatessa tullut puristetuksi mailaa.

Sunnuntaipäivän kruunasi Ryder Cup. Se oli ensimmäinen Paloheinässä. Miehet vastaan naiset.

Naiset taisivat tulla toiseksi. Tuloksella ei nyt todellakaan ole niin kauheasti väliä. Kunniasta ja maineestahan siinä pelattiin kaverihengessä.

Joukkuepeli tuo mukanaan ihan omanlaisiansa perhosia vatsanpohjaan. Samaten katsojat, jotka voivat seurata kisaa läheltä. Jännitti varsinkin tsipatessa ja putatessa. Kaksi pelaajaa on enemmän kuin yksi plus yksi. Kumpikin ylittää itsensä, kun on ”tosi” kysymyksessä.

Haran Matti ehdotti, että cup nimettäisiin Hanna Cupiksi. Teerijoen Hanna on kova nimi paitsi tietysti Paloheinässä, myös kansallisesti. Kannatan lämpimästi.

Vielä on jäljellä ainakin kaksi kisaa ja naisten peli-ilta. Joukolla mukaan!