Leena Pakkasen blogi: Seuran mestaruuskisat

Parhaillaan (iltapäivä, 26.7) ratkotaan HIFK Golfin mestaruuksia. Kolmipäiväiset seuran mestaruuskisat ovat keränneet pitkälti toistasataa osallistujaa. Perjantai oli sateinen, lauantaina puolilta päivin alkoi paistaa aurinko ja sunnuntai olikin yhtä auringonpaistetta.

Oliko oma pelisi yhtä auringonpaistetta, kuten aina annat ymmärtää?

Tuota noin. Meitä teräsladyja eli 65+ naisia oli mukana vain kolme. Toisaalta kaikki tiesimme, että voimme kisata paineettomasti. Kullekin oli mitalli tarjolla. Minkä värinen, se ratkesi sitten kisassa. Oma sijoitukseni oli kolmas, eli pronssimitali on varmistettu. Kultamitalin voitti Paula ja hopeisen Tellervo. Näin sen kuuluikin mennä.

Ongelmia oli matkalla: kisajännityksessä unohdin rautamailat pois bägistä. Huomasin asian vasta kolmosväylällä.Ei ollut kännykkää, eikä tullut mieleenkään pyytää kilpasiskoilta lainaksi puhelinta. Ehkä joku kisavirkailijoista olisi ne mailat minulle tuonut, mutta näin nyt kävi.

Sehän oli tasoitukseton lyöntipeli – paljonko lyöntejä kertyi?

No, kasin greenin vieressä kärryni bägeineen lähti omille teilleen ja kaatui syvälle viereiseen ojaan. Kiitos kilpasiskoille Paulalle ja Tellervolle, jotka auttoivat hökötyksen saamiseksi kiinteälle maalle. Onneksi ojan pohjalla ei ollut vettä ja bägissä tärkeät vetoketjut kiinni. Ja Luojalle kiitos, etteivät tytöt loukanneet itseään. Paikka on nimittäin paha.

Niin siis ne lyönnit, paljonko?

Toisella ysillä valitettavasti voimat loppuivat, keskivartalon pito herpaantui ja rupesin höpöttelemään. Energiavarastot olivat huvenneet, koska en voinut tilapäisen hammasproteesin takia syödä mitään kiinteää välipalaa. Voimajuomaa oli. Se pissatti. Bajamajaa EI ollut.

Lyönnit, paljonko?

No mitä tässä kaunistelemaan: 122 eniten kuin kukaan koko kisassa! Mitali on kuitenkin saavutettu, 18 väylää pelattu ja jokaiselta tulos, kuten säännöissä sanotaan.

Kentällä tavataan!
Leena Pakkanen