Lehti tuli

Se tupsahti eteisen lattialle Puolustusvoimien lippujuhlapäivänä. Tiesin odottaa
lehteä, joten sutena sieppasin sen oitis syyniin. Jo etusivun kuva Pekasta,
Eliaksesta, Raunista ja Vienosta sai aikaan hyvän mielen. Kvartetti pelaa paljon
yhdessä. Heidän iloisuutensa ja valoisa elämänasenteensa kentällä valloittaa. Se
on aitoa cityhenkeä.

Samaan raskaaseen citysarjaan luokittelen mukaan myös Kankaisen Maija ja Jussin. He
ovat aina kaikessa mukana.  Viimeksi tapasin heidät sunnuntaina. Maija toimi startterina 
ja Jussi valvojana. Asiakkaat kehuivat heidän asiallisuuttaan ja tapaansa hoitaa tehtäviä.

Muitakin papukaijamerkin saajia voisin luetella. Nimeltä mainitut ponnahtivat
esimerkkinä esille. He saavat Nallekerhon jäsenkortin ja voivat osallistua kerhon
järjestämiin kilpailuihin, sikäli mikäli niitä järjestetään.  

Lehden etusivu antoi lupauksia. Päätoimittajamme Alasen Kirsti oli cityvihreään
laatikkoon koonnut lehden juttuaiheet. Minua kiinnosti otsikko: Härkä ja Tiikeri
Sisäsivulta löytyi koko aukeaman juttu Pitkäsen Pavesta. Tietoa ja taitoa Pavella 
on mitä moninaisimmilta urheilun saroilta. Joku on  saattanut saada herneen nenäänsä, 
kun Pave on liikuskellut valvojan tehtävissä kentälle ja jutellut etiketistä. Se on 
ehdottoman tärkeä asia. Se tarkoittaa turvallisuutta ja joustavaa peliä. 

Toivottavasti jokainen cityläinen ottaa onkeensa Paven kaksi toivetta. Hänen
mielestään sujuva pelaaminen jokamieskentällä edellyttää, että pallo nostetaan ja
pannaan viimeistään fikkaan, kun yhdeksän lyöntiä on väylällä käytetty. Pave toivoo
lisäksi, että emme päästä edellä menevää ryhmää lyöntimatkaa kauemmaksi itsestämme. 
Paven toivevinkit ovat hyviä ja kannatettavia.

Penttisen Päivi oli kirjoittanut eloisan selostuksen Cityn maaliskuisesta
pelimatkasta Espanjaan. Päivin jutusta päätellen kaikilla oli niin mukavaa ja
Hannan mukana olo oli äärettömän tärkeä. Monet saivat Hannalta vinkkejä, miten
pelataan pitkillä väylillä. Kaikesta päätellen ensi maaliskuussa toteutuu kolmas
etelän reissu.

Kaikki matkat, myös kotimaassa, ovat kannatettavia. Ne brändäävät cityyn henkeä. 
Tosi iloinen olen siitä, että senioritoimikuntaan olemme saaneet innostuneen
vetäjän. Mecklinin Matti ei jäänyt junnaamaan paikalleen, vaan on pannut asiat
hoitoon. Loistava avaus on senioreiden Yyterin matka pikapuolin. Bussillinen on 
lähdössä Yyteriin. 

Valitettavasti en itse pääse Yyteriin yhteensattuman vuoksi. Olen samaan aikaan
liikkeellä Unicefin merkeissä. On syytä muistaa, että Yyteri on senioreille
kulttipaikka. The Rolling Stones pani silloisen nuorison päät sekaisin juhannuksena
1965. Elokuussa rollarit vierailevat Helsingin Olympiastadionilla. 1965 psykologit
eivät osanneet selittää rollari-ilmiötä, vaan sosiologit tarvittiin apuun.  
Tuskin meidän cityjunnumme tajuavat meidän ”kalkkisten” rollarihommaa ja sen
hehkutusta… Nuorisomme diggaa Lordia ja heviä. Siitäkin on sitten ajan saatossa
tulossa nykynuorison ”humppaa”.

Heikuran Jouko on Citarissa selvitellyt kentän laajennushanketta. Tässä asiassa
olemme odottavalla kannalla. Syytä ei ole hötkyillä. Jotain on silti tapahtumassa,
mikäli huhuihin on uskomista. Laajennushankkeen vastustajat ovat lieventäneet
näkemyksiään. Vastustajat ovat todennäköisesti saaneet vihiä vaihtoehdoista. 
Perinnepelloksi alue ei jää.

Mitä lehteen tulee, nyt voin sanoa siitä mielipiteeni. Päätoimittaja Kirsti antoi
minulle täyden ennakkoon tiedottamisen porttarin. Kirsti halusi, että lehti pitää
olla jäsenillä ennen kuin mainitsen lehdestä mitään. Nyt lehti on jokaisella
cityläisellä.

Kirsti en tehnyt upeata työtä. Kahteen aiemmin ilmestyneeseen lehteen nähden, tämä
oli uusi rimanylitys. Kirsti petraa sitä mukaan kuin händäri golfissa tippuu. 
Lehden suhteen Kirsti edustaa singeliä. Siinä on haastetta myös golfiin.  
Kiitos Kirsti hyvästä lehdestä ja tapaamisiin viheriöillä.

Matti Hara