Luonnon armoilla (26.07.2014)


Sunnuntaina 20. heinäkuuta oli ikimuistoinen päivä Isolla Ysillä.

Lähdimme kierrokselle aamupäivällä. Ilma oli lämmin ja melko painostava, mutta ukkosesta ei ollut tietoa. Ei aikaakaan, kun pohjoiselle taivaalle alkoi kertyä uhkaavia pilviä. Minä, joka olen näissä maisemissa liikkunut 80-luvun puolivälistä, selitin, etteivät ne pilvet tule joen yli. Joku ryhmästämme alkoi huolestua, sillä yhä synkkenevät pilvet näyttivät tulevan vääjämättä kohti. Valvoja ajoi sähköautolla kentällä ja komensi heti pois. Okei, vielä yksi greeni, ajattelimme, mutta sitten tuli kiire: salamat leiskuivat, rätisivät ja paukkuivat. Oli hornamainen näky, kun kaikkien väylien pelaajat kävelivät reippaasti kohti klubitaloa salamien leiskuessa ympärillä.

Kaatosade alkoi, kun viimeisetkin olivat ehtineet klubitalon suojaan. Vettä tuli kolmessa vartissa 36 mm, mikä on ihan mahdottoman paljon. Rangealue näytti järveltä, jonka keskellä oli pieniä suihkulähteitä. Täpötäydet viemärit sylkivät vettä minkä ehtivät.

Onnekkain ryhmästämme oli avoauton omistaja, joka ehti kuin ehtikin käydä vetäisemässä kuomun päälle.

Hetkinen – oliko hän sittenkään onnekkain?

Ei muuten ollut. Me kaikki kentällä olleet olimme onnekkaita, koska ihmisvahinkoja ei sattunut. Pikkasen naureskeltiin, kun jälkeenpäin keskustelimme tilanteesta. Kun taivas oli musta, salamoi ja ukkonen oli päällä, porukka käveli, mutta kun taivaalta alkoi ripotella vettä, kaikki ulkonaolijat pistivät juoksuksi.

Nyt on monta päivää ollut helteitä aamusta iltaan. Tämä on juhlaa! Laskeskelen satoja euroja, jotka säästyvät, kun ei tarvitse matkustaa etelän lämpöön pelaamaan. Tällainenkin ajatus tuli mieleeni muutama viikko sitten, kun taivaalta tuli vettä, rakeita ja räntää päivästä päivään.

Kyllä näitä kelejä syksyn viimoissa muistellaan lämmöllä.