Maaliskuun viidestoista

Tänään on maaliskuun viidestoista. Aamuyöllä satoi räntää. Lämpömittari keikkuu nollassa. Meille koiranulkoiluttajille säät ovat olleet sananmukaisesti koiranilmoja. Onneksi taivaalta ei sentään sada kissoja ja koiria. Kentällä en ole koko talven aikana käynyt. Mieli on tehnyt. Onkohan syksyllä istutettu veteraanitammi säilynyt talven yli? Tätä jännitän ja odotan. Sitä varten on birkkupullo bägissäni. Annan siitä veteraanitammelle birkkusnapsin heti kun ensimmäinen vihreä lehtiverso osoittaa sen selviytyneen Paloheinän ensimmäisestä talvesta. Muistattehan, että vuosi sitten maaliskuun viidentenätoista päivänä range avattiin. Milloinkohan se tapahtuu tänä keväänä? Entä milloin kenttä suljetaan tänä vuonna? Näistähän voisi järjestää tulevaisuudessa arvauskilpailut.

Tammikuun alussa aloin käydä Malmin kuplassa Helsingin kaupungin maksamissa vammaistreeneissä. Seuramme jäsen Jussi Syrjänen on toiminut treenivastaavana treeneissä, joihin pääsivät mukaan kaikki halukkaat Suomen HCP Golf ry:n jäsenet maksamalla 20 euron osallistumismaksun. Meitä, Cityn vammaisgolfareita, on ollut muutama. Samoja jäseniä, joita Hanna on harjoituttanut, ja joita yhtiö on tukenut ilmaisella pelioikeudella. Tietojeni mukaan ainoa yhtiö, joka on positiivisesti suhtautunut meihin vammaisiin. Vielä 1990-luvun alussa ei oikein pidetty soveliaana ja hyväksyttävänä, että meikäläistä rupusakkia näkyi rikkomassa kauniitten ja rohkeitten keskuudessa ikuisen nuoruuden ja terveyden kuplaa. Näin se oli. Kiitos Paloheinälle, että tässä asiassa se on kulkenut tienraivaajana ja poistanut esteitä. Me vammaiset annamme tälle suuren arvon. Sama pätee seuraan.

Viikko sitten tapasin Hannan Malmin kuplassa. Hän opetti kahta henkilöä. Toinenoli selvästi enemmän pelannut kuin toinen. Harjoittelun jälkeen vaihdoin Hannan kanssa pari sanaa. Kuulin, että harjoittelijat kuuluvat Hannan vetämään Parempaa golfia -projektiin. Seuran kotisivuilta luin kertaalleen ryhmän valintakriteerit. Mielestäni niiden suhteen ei pitäisi olla nokan koputtamista. Hanna on ryhmänsä valinnut. Opetus- ja hallimaksut menevät Paloheinä Golf Oy:n piikkiin. Kyselin Hannalta kenttälaajennuksen tilannetta. Sain tietää, että lopullinen päätös on siirtynyt jutturuuhkan vuoksi mutta on tulossa kuluvan kevään aikana. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä odotellaan. On syytä muistaa, että yhtiö ei vitkuttele asiaa. Kiistan osapuolina ovat Helsingin kaupunki ja Helsingin Keskuspuiston puolesta ry. Bongatessani Hannan Malmin kuplassa, Hanna otti esille Espanjan Campo Amoriin tehdyn golfmatkan, jota hän emännöi. Muuten se meni nappiin paitsi, että Tor Wikström sairastui paluumatkaa edeltävänä yönä.

Huolestuin. Soitin tänään, maaliskuun viidestoista, Torille. Kyselin vointia ja tapahtunutta sairastumista. Tor kertoi, että paluumatkan aamuna, kun hän nousi vuoteesta, jalat eivät oikein kunnolla kannattaneet.Fagerholmin Riitta, joka oli matkalla mukana, tutki lääkärinä Toria, mutta ei havainnut sellaista syytä, joka olisi estänyt Torin kotiinpaluun. Riitta määräsi kotimatkalle perushoidon, johon kuului mm. se, että Torin piti käyttää lentokentillä pyörätuolia.Tällä hetkellä voinnissa ei ole mitään hälyttävää. Todellinen syy pyritään vielä selvittämään. Mitä muuten matkaan tulee, Tor piti sitä muuten kaikin puolin onnistuneena. Säänhaltijat suosivat ja matkaseura oli loistava.

Varma lähestyvän pelikauden merkki on, kun alan päivittäin käydä kurkkimassa yhtiön ja seuran nettipalstoja. Seuran puolelta odottaisi aktiviteetin lisäystä. Mielestäni ei riitä, että seuran keskustelufoorumilla sihteeri Pirjo Virta muistuttaa, että range avattiin vuosi sitten maaliskuun viidestoista, ja pelikausimaksut piti suorittaa yhtiön tilille helmikuun loppuun mennessä. Eniten minua ihmetyttävät seuran sivut ja siellä keskustelufoorumi. Keskustelufoorumi on täysin nyssähtänyt talven aikana. Onko ainoa napanuora seuraan saada käteensä vain Golfliiton jäsenyyttä osoittava muoviläpyskä?

Matti Hara