Me voittajat!

Tiistaina maaliskuun seitsemäntenätoista päivänä 2009 olin lopettanut Malmin
kuplassa treenit. Kotimatkalla kännykkäni soi. Kaivoin sen esille, mutta en
ehtinyt vastata. 

Soittaja oli Jouko (Hannan veli; sisarukset omistavat yhdessä Paloheinä Golf Oy:n). 
Onko Jouko tullut Lontoosta ja haluaa tavata? Tai onko jotakin häikkää aamulla 
nettiin ilmestyneessä pakinassani?  Painoin vastasoittonappia.

Samaan aikaan pärähti kännykkäni ja ilmoitti viestin saapumisesta. Avasin viestin
kello 11.36.: ”Matti, KHO:n päätös tuli, voitto kotiin, laajennus alkaa, J.”.

Soitin Joukolle välittömästi. Hän oli tohkeissaan ja lupasi heti tehdä uutisen
nettiin. Minä harmittelin omaa vasta ilmestynyttä nettikolumniani, jossa kirjoitan
kenttälaajennuksen kohdalla tapahtuneesta vitkuttelusta. Jotenkin on asia
oikaistava.

Päästyäni kotiin otin heti yhteyden Helsingin hallinto-oikeuden kirjaamoon, josta
sain sähköpostitse oikeuden päätöksen. Iltapäivällä pohdin, mitä kirjoittaisin. 

Myöhemmin kun katsoin kotisivujamme ja aloin lukea uutista, hätkähdin. 
Silmäni iski otsikkoon: Korkein hallinto-oikeus vahvisti… 

Ilmoitin sähköpostitse uutisen kirjoittaneelle Joukolle, että hänen olisi hyvä korjata 
uutisessa oleva ”virhe”. Totesin, että kysymyksessä on vasta Helsingin hallinto-oikeuden
päätös. Joten vielä ei syytä lopulliseen iloon, koska valittajalla, Helsingin keskuspuiston
puolesta ry:llä, on mahdollisuus jatkaa asiaa vielä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Jouko soitti alle aika yksikön. Hän ilmoitti, että kysymyksessä on todellakin
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös ja minulla on ”väärä” päätös. Katsoin tarkemmin
omaa paperiani. Se on päivätty 14.3.2008.

Olin äimänkäkenä. Jossain vaiheessa olen totaalisesti pudonnut kelkasta tai
pitäisikö suorastaan sanoa, että pudonnut kuin entinen eno tuohiveneestä. Olen
tähän asti elänyt vakaassa uskossa, että kenttälaajennus on juuttunut Helsingin
hallinto-oikeuteen ja sen jutturuuhkaan. 

En todellakaan tiennyt, että Helsingin hallinto-oikeus on vuosi sitten hylännyt
Helsingin keskuspuiston puolesta ry:n valituksen, mutta yhdistys on sinnikkäästi
jatkanut prosessia Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. 

Kuulin, että Paloheinä Golf Oy:ssä asian kehittymistä on seurattu ikään
kuin kulisseissa ja odotettu rauhallisesti lopullista päätöstä. Nyt se on
tapahtunut.

Hankin Korkeimmalta oikeudelta päätösasiakirjan. Sen lopussa on maininta:
”Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot”.

Mielestäni yhtiön uutissivuilluilla on erinomainen selvitys, miten kaikki on
tapahtunut. Se kannattaa lukea. Oma näkemykseni on, että loppujen lopuksi me 
kaikki olemme voittajia. 

Ei tarvitse muuta kuin mennä Vantaanjoen rannalle ja nostaa katseensa Vantaan
puolelle. Asuinrakentaminen on ulottunut aivan joen rantaan. Näin mitä suurimmalla
todennäköisyydellä olisi tapahtunut myös Vantaanjoen tällä puolella. 

Nyt on varmistettu, että viheralue jää. Me kaikki olemme voittajia.

Omassa henkilöhistoriassani panen maanantaisen (16.3.2009) Korkeimman
hallinto-oikeuden päätöksen samaan kategoriaan, jos minulta kysytään: Missä olin,
kun Baltian maitten itsenäisyyden palauttamisasiakirjat allekirjoitettiin tai missä
olin, kun ensimmäinen Suomen kansallisuustunnuksilla varustettu Hornet laskeutui
Suomeen. 

Vastaan. 

Baltian asiassa olin Valtioneuvoston juhlasalissa Smolnassa ja jälkimmäisessä
tapauksessa olin Pirkkalan lentokentällä. 

Mitä tulee kysymykseen, missä olin ja kuulin laajennuspäätöksestä. 

Vastaan.

Olin Itäväylän ylittävällä sillalla ja odotin liikennevalojen vaihtumista vihreäksi.

Matti Hara