Musta keskiviikko (17.8.2017)

Eilen oli sellainen pelikierros, jollaista en ikinä soisi kokevani. Tiedätkö tilanteen, kun peli ei kulje, ei kertakaikkiaan kulje! Nii-in?

Meitä oli Pirkko, Eija, Liisa ja minä Leena, kokeneita golfladyja kaikki. Ilma oli kuin linnun maitoa (mistähän tuokin typerä sanonta kumpuaa?) Jo ensimmäisen väylän ensimmäiset lyönnit sinkoilivat mikä minnekin.

Alkujäykkyyttä aateltiin, mutta kun sama meno jatkui seuraavilla lyönneillä ja greenillä, olimme varmoja, että kirous on laskeutunut yllemme.

Sama tilanne toistui toisella, kolmannella, neljännellä ,viidennellä ja kuudennella väylällä. Voi sitä sadattelun ja huokausten määrää, mikä mahtuu parin tunnin kierrokseen.

Kaikki sadattelut tietysti golfetiketin mukaan hienostuneesti, sisäänpäin. Joku muisti lukeneensa huippupelaajasta, joka jossain haastattelussa kertoi, että hän kiroilee kaikki tuntemansa kirosanat, jos peli menee vituralleen. Hänelle siitä on apua. Kokeilimme… Kyllä niitä voimasanoja löytyikin, hyi iljetys, onneksi ei ollut lapsia kuuntelemassa!

Ihme tapahtui, tiedättekö, että kaikkien neljän peli sujui pikkusen paremmin kolmella viimeisellä väylällä. Pelikierroksen kruunasi pehmytjäätelö klubitalolla. Jäätelökoneessa oli joku häiriö ja minulle lorahti pehmeistä pehmeintä mansikkajäätelöä vaniljan seuraksi, vaikken ollut sitä tilannut.

Se oli taivaallisen hyvää. Mustaan keskiviikkoon tulvahti hyvä olo ja valo!

SE ON PIENESTÄ KIINNI! Kentällä tavataan!