Oletko? (15.10.2014)

Jos joku kysyy minulta. Oletko? En odota jatkoa. Vastaan heti. En ole edesmenneen varatuomarin, kaupunginvoudin, kokoomuksen kansanedustajan ja Yleisradion tv:n ohjelmaneuvoston jäsenen Erkki Haran poika, eikä kokoomusta lähellä olevan Nykypäivä-lehden päätoimittaja Margit Hara ole vaimoni eikä Ylen Skandinavian ahkera kirjeenvaihtaja Jyrki Hara ole poikani. 

Nyt Pekka Lehtonen on joutunut samaan kysymysrumbaan kuin minä. Tämä tuli esille, kun näin Pekan rangella lämmittelemässä ennen pelikierrosta ja bagin kyljessä komeili teksti St Andrews Scotland. En ole moista näkyä aiemmin kokenut. Se tuntui uskomattomalta. En tietenkään uskomattomalta siinä mielessä, ettei Pekka olisi voinut viime kesänä käydä kiertämässä legendaarisen St Andrewsin Old Coursen ja ostanut itselleen bagin. 

Kaikista tähän asti näkemistäni bageistä Pekan bagi on kuitenkin upein. Se on jotenkin niin vaikuttava, että en soisi toista samanlaista enää näkeväni. Ehdotin Pekalle. Jos hän luopuu bagistä, hänen pitää ehdottomasti luovuttaa se Kansainväliselle Suomen Golfmuseolle. Sen museaalinen arvo lisääntyy koko ajan ajassa ja avaruudessa.  

Oletko? En ole, Pekka vastasi ja jatkoi sekä kertoi tarinan. 

Pekka osti St Anrews Scotland -bagin Malmin kirpparilta 40 eurolla. Bagissa oli mailasetti ja muutaman mailan lavoissa oli teksti St Andrews.  Mm. ajurin lavassa oli St Andrews ja 10.5 astetta. Kauppaan kuului myös kärryt. Kauppatieteiden tohtorina Pekka piti ostostaan edullisena ja hänen mielestään tuotteilla oli erinomainen keskinäinen hintalaatusuhde. Olin samaa mieltä tohtorin kanssa.   

Pekalla oli toive. Voisiko ensi pelikaudella saada lisäparkin kärryille jonnekin nykyisen autoparkin liepeille? Hän myönsi, että kysymyksessä ei ole ihan itsestään selvä asia. Lupasin välittää tiedon yhtiölle. 

Itselläni ei ole vastaavaa toivetta, koska autottomana kuulun julkisen liikenteen palvelujen pariin. Oma liikenneyhteyteni saattaa helpottua, kun Jokeri 2 alkaa liikennöidä. Yritän lobbailla pysäkin mahdollisimman lähelle klubirakennusta. Tähän asti olen saanut ”yhtiön miehenä” säilyttää bagini kentällä, mutta muita ajatellen ei olisi pahitteeksi saada kentälle yleistä säilytystilaa mailoille.        

Uskossa elän. Toiveet eivät ole utopiaa. Harva uskoi sitäkään, että metsän läpi saatiin jokamiespolku aikaan. Hattu käteen, syvä kumarrus ja kiitokset kiirikööt rivakalle talkooporukalle toteutuksesta. Se oli vuoden teko. Esitän lisäkiitokset Pakkasen Leenalle mukavista blogeista. Olen niistä nauttinut ja elänyt hengessä mukana, vaikka kulunut kesä meni förbi kihdissä ja sen jälkeen nivelrikossa. 

Nyt heippa kesälle, uraateille ja valkoposkihanhille!

Matti Hara