Osaanko, uskallanko… (28.5.2016)

Valvojana on ihanaa seurata, kun ihmiset valmistautuvat pelikierrokselle. Useimmitan greenihaarukka ja varapallo ovat taskussa, mutta monesti bägissä mutta kuitenkin mukana. Hienoa.

Yksi asia harmittaa – no mikä?

Ihmiset pyytelevät anteeksi, jos tasoitus on 54 tai muuten on tullut pelatuksi vähän!

Ei siinä ole mitään anteeksi pyydeltävää. Me kaikki golfarit olemme joskus aloittaneet. Joku kausi on saattanut vierähtää bägiä ulkoiluttaessa. Joku kausi on saattanut syystä tai toisesta jäädä väliin. Joskus taas on tullut pelatuksi aika paljon. Se on elämää, ei sitä tarvitse pyydellä anteeksi. Golf on elämän mittainen harrastus.

Uusille golfareille sanon: reippaasti mukaan. Tämä on laji, jossa tutustuu uusiin ihmisiin, saattaapa solmia jopa ystävyyssuhteita!

Itse olin tällainen alemmuudentuntoinen anteeksipyytelijä kuusi vuotta sitten, kun aloitin. Onneksi caddiemasterit osasivat rohkaista ja ohjasivat yksinäisen lajin harrastusta aloittelevan ryhmiin, joissa oli samanhenkisiä harrastelijoita, joskin kokeeneempia. Heiltä saattoi kysyä vaikkapa, että mikä on vialla, kun pallo ei mene sinne, minne ajattelin. Usein vastaus löytyy, ja eikun kokeilemaan. Ja jos ei löydy, niin Hanna ja kumppanit opastavat.

On hyvä muistaa muutama asia uutena pelaajana: edetään greeniltä seuraavaan tiiausboksiin ripeästi. Pulistaan, merkataan kortti ja tehdään huoltotoimet, kun ollaan vapautettu greeni takaa tuleville. Lyöntihetkellä EI OLE KIIRE MINNEKÄÄN. Jokaisella meistä pelaajista on lyöntirauha.

Jälkipeli voidaankin sitten pelata klubitalon baarissa tai terassilla juomia ja pikkupurtavaa nautiskellen.

PS. Kannattaa tarkkailla luontoa. Tänään lauantaina 28.5. kentän ylitti kaksi komeaa joutsenauraa. Kasi- ja ysiväylän pensaikossa melskasivat satakielet. Tämä kaikki Helsingissä!