Pelikauteni avaus on tehty (4.8.2017)

Tuskin en vieläkään olisi uskaltautunut lähtemään Ison Ysin koko kierrokselle, ellei Jouko Heikura olisi lähettänyt meiliä ja tehnyt ehdotusta tulla pelikaverikseen. Joukon kanssa olen pelannut siitä lähtien, kun hän sisarensa Hanna Teerijoen kanssa tuli Paloheinän jokamiesgolfkentän omistajiksi. Viime kesä jäi meiltä väliin johtuen putkiremontistamme. Tätä pelikautta en ole avannut lähinnä sen vuoksi kun sydänvaivaani on selvitelty. Hengästyn, enkä ole lähtenyt hitaan kävelyni johdosta hidastamaan toisten pelaamista.  Jouko ja Hanna ovat tarjonneet käyttööni golfautoa, mutta jotenkin olen sitä vierastanut.  

Golfkauden aloittamisen lykkäämiselle on ollut myös golfillinen syy. Oma lyöntini on ollut kateissa ja tämä on pitänyt minut visusti vain rangella. Hanna piti yhtenä mahdollisena syynä huonoon pallo-osumaan mailojen varren liiallista pituutta. Hanna otti draiverini ja vartta lyhennettiin parilla sentillä. 

Mietin yön. Otin Joukon kutsun vastaan. Ilmaannuin sovittuun tiiausaikaan kentälle. Sain käyttööni golfauton. Mikäli lyönti ei suju, otan pallon taskuun. Tarkoitus ei ole hidastaa takanamme lähtijöitä.     

Avaus onnistui jotenkuten, mutta lähti oikealle. Sen havaitsin, että varrenlyhentäminen saattoi toimia. Jouko ehdotti Mulligania. Suostuin ja toisella lyönnillä oli jo lyönninmakua. Kakkosen avauksella Jouko sai viheriöosuman. Oma tällä par kolmosella meni hiekkaesteeseen, josta vaivoin selvittelin itseni viheriölle.  

Kolmosen avauksessa kiinnitin huomioni Joukon ylävartalon etusuuntaan nojaavaan kallistukseen. Oivalsin. Tästä samasta ylävartalon kallistamisesta head-pro Hannakin mainitsi ja opasti minua päivää aikaisemmin rangella. Hanna mainitsi, että paineen suuntautuminen maahan lisää lyöntiasennon vakaana pitämistä. Meillä kahdeksankymppisillä seniorigolfrareilla alkaa olla pulmia tasapainon kanssa muutenkin saati golfkentällä lyöntien yhteydessä.  

Matkin Joukoa. Kallistin ylävartaloani. Niinpä kolmosen avaukseni ylsi melkein samoille lukemille Joukon kanssa. Tästä oli hyvä jatkaa. Aloin nauttia pelaamisesta. Jouko käveli ja minä kuljin golfautolla vieressä. Kun pelini alkoi sujua ja joidenkin lyöntien kohdalla tuntui jopa hyvältä ja nautittavalta, saatoin kysellä kuulumisia.   

Heinäkuun viimeisenä päivän kentän huoltotalkoot menivät erinomaisesti. Seuran jäseniä oli kolmisenkymmentä paikkaamassa lyöntijälkiä väylillä ja pallojen putoamispaikkoja viheriöllä sekä kitkemässä rikkaruohoja hiekkaesteistä. Nyt kenttä näytti hyvältä ja ehostetulta. Tämän näin omin silmin ja saatoin aistia kenttäyhtiön ja golfseuran kumppanuuden hitsautuneen saumattomasti yhteen. Kentällä on kodikas meininki. Talkoot on hyvä osoitus.  

Keskustelimme kierroksen aikana myös Mobergin tien vieressä olevasta Bajamajasta, jota moni on toivonut siirrettäväksi metsäsaarekkeen reunaan lähelle kolmosen ja kuutosen tiiauspaikkoja. Asiaa on tutkittu: jos helpotusten huone siirrettäisiin toivottuun paikkaan, raskaat tyhjennysautot joutuisivat ajamaan maan pintakerroksiin kaivettujen kastelu- ja kuivatusjärjestelmäputkien yli ja voisivat vahingoittaa niitä. Sen vuoksi asialle ei voida tehdä mitään, ei ainakaan vielä, valitettavasti.

Nyt sataa. Odotan, että pääsen kentälle mahdollisimman pian uudelleen. Sadekaan ei ole este, kunhan ei ukkosta.

Matti Hara