Rautanelosen tarina

Kymmenen vuotta sitten, vaikka saattaapa siitä olla jo enemmänkin, kun kuljin Hämeentiellä jalkakäytävälle vedetyn siirtolavan ohi. Lava oli täynnä kaikenlaista rojua, huonekaluja ja rakennusjätettä. Jokin sisäinen tunne pysähdytti. Menin roskalavan viereen. Näin jotakin mustaa pilkistelevän rakennusjätteiden ja romujen alta. Se muistutti golfbägiä. Juuri ja juuri käteni ylettyi kantohihnaan. Vedin hihnasta ja ujutin sen pois rakennusjätteiden alta. Se oli kuin olikin golfbägi Tähyilin koko ajan ympärilleni. Kun kukaan ei tullut kieltämään, otin bägin mukaani. Kannoin kantokahvasta ja varoin likaamasta itseäni.

Kotona vein löytöni kylppäriin, jossa kostealla rievulla pyyhin rakennuspölyt pois bägin päältä. Yllätyin. Bägin sisällä oli maila. Tutkailin sitä. Se näytti vanhalta. Olikohan joku perikunta heittänyt sen nurkistaan pois? Mailan lavan pohjassa oli numero neljä, sivussa A Peacock ja englanninkielistä tekstiä, joka kertoi, että lapa oli ruostumatonta ja käsin taottu Lontoossa. Lapaan oli lisäksi stanssattu rekisterinumero. Varsi oli tummanruskea ja grippi nahkaa. Vein rautanelosen varastokellariimme.   

Bägin otin käyttööni, kun sain Paloheinässä lukollisen säilytyskaapin. Se oli aidatussa ulkovarastossa, nykyisen klubitalon huoltohallin kohdalla. Klubitaloa ei silloin ollut, vaan virkaa sai hoitaa Suomen Ladulta hankittu hirsimökki, joka myöhemmin purettiin ja vietiin jonnekin.

Pelikauden jälkeen en vienyt bägiä kotiin, vaan jätin sen talvehtimaan kentälle. Kun seuraavana keväänä avasin kaapin ja otin bägin esille, huomasin sivutaskun alaosassa reiän. Siinä oli hiiren mentävä aukko. Kohta selvisi, että Paloheinän tarkkavainuinen hiirikanta oli aistinut sivutaskuun jääneet suolapähkinät ja nakertanut reiän ja käyttänyt suolapähkinät talviruokanaan. Onkohan kysymyksessä sama hiirikanta, joka menneenä talvena nakersi kentän sadetuslaitteita ohjelmoivasta laitteesta kaapelin rikki ja aiheutti oikosulun eivätkä kastelulaitteet toimineet?

Rautanelonen odotti. Vuodet kuluivat. Vaikka se oli kellarissa, se ei ollut pois mielestäni. Uskoin koko ajan, että rautanelonen kohtaa henkilön, joka saa ja adoptoi sen omakseen. Nyt on tullut se hetki. Rautanelonen jättää minut ja siirtyy Hanna Teerijoelle. Uskon, että Hanna tulee sitä hellästi vaalimaan.

Miten rautanelosen tarina jatkuu, sen päättää aika. Jotta jotakin tietoa rautanelosesta jää jälkipolville, päätin ottaa asiasta selvää. Otin yhteyden Nurmijärven Klaukkalassa asuvaan Antti Paatolaan, joka on golfantiikin tuntijana tuttu golfpiireissä samaan tapaan kuin Wenzell Hagelstam on tuttu tv:n antiikkiohjelmista. Lähetin meilin ja sen liitteenä kaksi kuvaa, jotka ovat myös tässä blogissani. Sain Paatolalta seikkaperäisen vastauksen ja vinkkejä jatkotoimiksi: 

”Kuvien perusteella kyse on metallivartisesta mailasta, kuten puhelimessa jo sanoin. Hikkorivarsi menee mailan holkkiin suoraan kun taas metallivarsissa oli alkuun eräänlainen kaventava holkki, yleensä muovia ja musta. Sellaiselta tuo minun silmääni kuvassa 2 näyttää. Magneetti kertoo heti varren materiaalin.

Lavassa näkyvä ”kruunuleima” tarkoittaa mailan lavan tehnyttä firmaa. Kruunu oli hyvin yleinen valmistajan merkki. Erityisesti amerikkalaiset valmistajat suosivat sitä. Juuri kyseisenlaista merkkiä ei lähdekirjassani näkynyt pikaisella vilkaisulla. Tämä viittaa siihen, että leima ja siten myös maila on hikkorikauden jälkeiseltä ajalta. Mailaa näkemättä veikkaan, että se on 50-luvulta. Lavan muoto on sellainen, että vastaavaan en ole törmännyt hikkorimailoissa”. Antti Paatola pohdiskeli rautanelosen alkuperää.

Paatolalta sain lisätietoa henkilöstä, jonka nimi on kaiverrettu mailan lapaan. Kysymyksessä on mitä todennäköisimmin Andrew Inglis Peacock, joka syntyi 1901 Kelsossa aivan Skotlannin kaakkoisrajalla. He asuivat Horsemarket kadun varrella. Andrewn vanhemmat olivat John D. ja Jane Peacock. Isä oli onkivapojen valmistaja. Andrewilla oli myös veli George Rodger, joka oli syntynyt vuonna 1892. Näin ikäero veljeksillä oli yhdeksän vuotta Georgen eduksi. 

Perhe muutti Kelsosta 1920 North Berwickiin. George-veli meni legendaarisen golfkentänhoitajan Alex Gow´n oppiin. Andrew oli samaan aikaan North Berwickissä Ben Sayersin, tunnetun golfammattilaisen, golfkenttäsuunnittelijan ja mailanrakentajan oppilaana ja antoi golfissa yksityisopetusta Weimerin ja Rotchildin perheille. 

Vuonna 1924 veljekset lähtivät Skotlannista Englantiin ja siellä Kentin kreivikuntaan, joka sijaitsee aivan Englannin kaakkoisosassa. Georg sai töitä Sevenoaksista, jonne Knole Park Golf Glub oli rakentanut golfkentän. George oli klubin ensimmäinen pro, ja hän otti Andrewin apulaisekseen. Golfissa he olivat samantasoisia pelimiehiä. Kun kenttää oli pelattu vuosi, Georg teki kenttäennätyksen 68, mutta jo viikon kuluttua pikkuveli Andrew paransi tuloksen yhdellä lyönnillä. Georg jäi Knole Parkin proksi ja toimi siinä tehtävässä 31 vuotta aina vuoteen 1955. Georg jäi eläkkeelle vuonna 1955 ja oli silloin toiminut Knole Parkin prona 31 vuotta. Georg Peacock kuoli Kentin naapurikreivikunnassa Surreyssä 1957.  

Andrew oli kolme vuotta veljensä apuprona. Vuonna 1927 Andrew pääsi lähinaapurina sijaitsevan Wildernesse Country Clubin proksi, jona hän toimi 36 vuotta aina vuoteen 1963. Andrew osallistui ennen toista maailmansotaa the Open Championshipiin vuosina 1933, 1934, 1938 and 1939. Sodan jälkeen hän keskittyi opettamiseen. Andrew Peacock kuoli vuonna 1981 Tunbridge Wellsissä, Kentissa. Ei ihan mikä tahansa golftuuppari.

Mielenkiintoista lisätietoa sain Lassi Tilanderilta: ”Käännyit aivan oikean miehen puoleen kun kyselit mailasta Antti Paatolalta, joka tuo maahan englantilaisista huutokaupoista ostamiaan vielä vanhempia mailoja. Mailojen varsia valmistettiin puusta aina vuoteen 1930 asti, jolloin tarkoitukseen käytetty hikkoripuu alkoi käydä vähiin. Metallivarrella ei siis haettu mitään parannusta mailan laatuun ja asia yritettiin aluksi piilottaa maalaamalla metallivarret puun näköisiksi eli ruskeiksi. Maila saattaa olla jopa 30-luvulta tai sitten 50-luvulta. Sodan aikana, eikä heti sen jälkeen niitä tuskin tehtiin.” 

Lavassa oleva rekisterinumero saattaa tuoda lopullisen selvityksen mailan alkuperälle. Tässä asiassa tarvitsen lisäapua. Otan yhteyden lääkintöneuvos Bruno T. Taajamaahan, joka on The Royal and Ancient Golf Club of St Andrewsin jäsen. Taajamaa itse harrastaa golfantiikkia ja tiettävästi St Andrewsissa pidetään mailanvalmistajistakin jonkinsorttista kirjaa. Rautanelosen tarina elää ja jatkuu.    

Onnea Hannalle 15.7.2013 johdosta. 

Matti Hara


Liity HIFK Golfin jäseneksi 2020: aikuiset 69 €, junnut 50 €

Liity HIFK Golfin jäseneksi 2020, saat lisäetuna rajoittamattoman pelioikeuden Paloheinän Evergreen-kentälle (par 3) koko kaudeksi. Jäsenmaksu aikuisilta 69 €, junnuilta 50 €, ei liittymismaksua. Myös kaukojäsenet tervetulleita!

Dösällä golfaamaan: HIFK Golfin junnutreenit läpi koko kesän

HIFK Golfin junnutreenejä järjestetään läpi kesän viiden kuukauden ajan ma- ja to-iltaisin, pelitreenejä kentällä keskiviikkoisin. Hinta vain 150 €, sisältää varusteiden lainan, HIFK Golfin jäsenyyden ja vakuutukset. Voit osallistua aina kun sinulle sopii, myös aloittelijat tervetulleita!


Kaikille avoimet ryhmätreenit kolmesti viikossa

Paloheinä Golf järjestää tunnin pituisia ryhmätreenejä kolmesti viikossa läpi kesän. Hanna Teerijoki (PGA) tai hänen opetustiiminsä jäsen vetää treenejä päämääränä parantaa osallistujien golftaitoja kokonaisvaltaisesti. Treenit iltaisin ma, ke ja to. Kertahinta 15 €.

Arkajalkalähtöjä joka aamu Paloheinän Isolla Ysillä

Jos aristelet pelaamista muiden seurassa tai haluat varmistaa yksityisyytesi, voit varata aamulähdön ennen kello kahdeksaa kahdelle tai kolmelle. Maksat 26 €/pelaaja, mutta sinun ei tarvitse lyödä palloa tuntemattomien seurassa. Soita 010 292 7060.


Usuta golfkärpänen kimppuun: yllätä lahjakortilla 2019

Haluatko, että kaverisi tai perheenjäsenesi alkaa pelata golfia kaudella 2019? Haluaisitko antaa lahjaksi ystävällesi green card -kurssin, yksityisopetusta, pelikierroksia tai rangekortin, jolle on ladattu palloja? Paloheinä Golf on kävijämääriltään Suomen suosituin.

”Nämä golfoppaat kannattaa hankkia heti ja empimättä”

Golfkouluttaja ja ammattivalmentaja Hanna Teerijoen (PGA) suositut golfoppaat Puhdas osuma rautamailoilla (Gummerus) ja Puhdas osuma puumailoilla (Gummerus) ovat saatavilla Paloheinän tiskiltä hintaan 25 €, molemmat kirjat yhteishintaan 40 €


Yhteistyössä

  • *
  • *
  • *
  • *
  • *

maksutavat