Sateisena tiistaina

Sateinen tiistai osui samalle viikolle kuin seuran kevätkokous. Kevätkokous ja Kansallinen veteraanipäivä sattuivat myös kohdalleen. Lähetin meilin. Ehdotin, että voisimme muistaa viime pelikaudella kuolleen seuran kunnia- ja perustajajäsenen muistoa jollakin pienimuotoisella tilaisuudella. Kun tammi jouduttiin viime syksynä siirtämään etukentällä tapahtuvien rakennustöitten tieltä, ajattelin, että nyt olisi sopiva aika istuttaa se lopulliseen kasvupaikkaansa. Mielessäni tuumailin, että seremonian voisivat suorittaa Torin leski Anja Wikström ja Daniel Heimonen. Anja voisi jäädä vielä seuran kevätkokoukseen.

Olin yhteydessä myös Fagerholmin Annaan. Hän lupasi panna tapahtumasta tiedon seuran sivuille, kun saa minulta tiedon tarkemmasta ajankohdasta. Itse lupauduin hankkimaan sinivalkoisen nauhan, joka kierrettäisiin tammen ympärille. Se muistuttaisi meitä Torista. Samalla nauhan sinivalkoisuus on merkki sellaisesta haitasta, jolloin pallo on siirrettävä pois haitasta.

Edellisen kerran kävin kentällä, kun se oli lumen peitossa. Hiihtäjät sivakoivat. Pakkanen nipisteli nenääni. Tässä välissä Jorasmaan Hannu on ollut tärkein tietolähteeni. Olen Hannulta saanut väliaikatietoja kevään edistymisestä. Hannulla on näet näköyhteys kodista kentälle. Viimeisin tieto koski Evergreeniä. Se oli avattu. Nyt on rangellakin täysi hulina. Tosin ei tänään sateisena tiistaina. Hannulta saamani väliaikatieto on viikontakainen. Hannu kertoi, että Evergreen on avattu.

Tänään halusin käydä valmistelemassa Veteraanitammen uudelleen istuttamisen. Ensimmäisen tammen kohdalla kävi köpelösti. Tor istutti sen silloisen seiskan avauspaikan viereen. Seuraavana keväänä tammi jäi tulvivan veden alle ja tukehtui. Tämän vuoksi uusi tammi istutettiin nelosen väylän vieressä olevalle kumpareelle. Siinä se viihtyi erinomaisesti. Nyt halusin käydä katsastamassa, ettei se rakentamisen seurauksena joudu epäedulliseen kasvupaikkaan.

Tulin bussilla 67. Jäin pois Kuusmiehentien pysäkillä. En uskonut silmiäni. Kun tulin, olisin siinä luulossa, että etunelosen väylät ovat siinä vaiheessa, että nurmi alkaa viheriöidä. Luuloni oli kaikkea muuta kuin tiedon väärti. Oli hyvä, että kamerani sattui matkaan. Otin kuvia. Kävelin ja etsin katseellani Veteraanitammea. Sitä oli vaikea erottaa maisemasta. Harmaa sää ja tihkusade imivät maisema kuin harmaa imupaperi. Leivot liversivät.

Veteraanitammi löytyi, kun pääsin tarpeeksi lähelle. Tammi on suuren lammikon vieressä. Palasin takaisin Kuusmiehentielle. Rangella ei ollut ketään. Klubirakennuksen katoksen alla oli nojallaan muutamia bägejä. Menin sisälle. Bägien arvoitus ratkesi. Senioritoimikunnan puheenjohtajan Kalevi Ahosen kantapöydässä istuivat tutut Olavi Allanmaa ja Topi Kärki. Neljäskin henkilö oli pöydässä. En valitettavasti kysynyt nimeä.

Tapasin Hanna Teerijoen ja Kati Heimosen. Ilmoitin heille, ettei perjantaina ole syytä järjestää tilaisuutta. Sinne on hankala päästä. Kysyin Hannalta. Mikä ihmeen lammikko on entisellä nelosväylällä? Ahosen kantapöytäläisetkin kuulivat kysymykseni. He olivat ihmetelleet samaa asiaa, koska vesiestettä ei aiemmissa piirustuksissa ole.Hanna vei meidät seinällä olevan kenttätaulun luo ja näytti tarkan paikan, missälammikko on. Se on ihan oikea vesieste. Se on myöhemmin otettu mukaan. Vesiesteentarkoituksena on eliminoida mahdollisimman vähäisiksi vasemmalle suuntautuneetpallot, joista jotkut voisivat lentää jopa pyörätielle. Ihannetilanne olisi, että ei lentäisi ainuttakaan palloa. Meidän vasureiden tämä kannattaa ottaa erityisesti huomioon.

Kun Veteraanitammen juhlistamista ei tällä haavaa tapahdu, haluan silti tänä ja tulevina Kansallisina veteraanipäivinä muistaa Toria. Tapaamme näillä näkymillä perjantaina seuran kevätkokouksessa.

 

Matti Hara