Upea viikonloppu!

Paloheinässä kisattiin viikonlopulla seuramestaruuksista. Samaan aikaan Lappeenrannassa yleisurheilun Kalevan kisoissa ratkottiin myös mestaruuksia.

No, miten Kalevan kisat liittyvät teidän Paloheinän pikkukisoihin?

Hei, haloo. Ensinnäkin yhteistä on, että ratkottiin mestaruuksia, meillä seuran, heillä Suomen. Lisäksi kenellekään ei  tulos ollut tärkein asia, vaan nimenomaan MESTARUUS. Kyse ei myöskään ollut pikkukisoista. Osallistujia meillä oli yli 170, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Junnuja oli enemmän kuin koskaan. Kaikissa sarjoissa oli myös naisia! Vanhimmat kisaajat olivat kahdeksankymppisiä, nuorimmat alle 11-vuotiaita.

Mitenkäs itse, olen ymmärtänyt, että tykkäät kilpailla?

Kiitos kysymästä. Meitä 65+ naisia oli mukana kuusi. Taisin olla naisista vanhin, koska olen jo 71-vuotias.

Ohhoh, ne eipä ole hurraamista – noin vanhat kulkevat yleensä köpötellen, asuvat vanhainkodeissa ja ovat raihnaisia!

Niinhän sitä voisi tuollainen nuori tyyppi luulla – taidat olla milleniaali? Tulokseni oli toinen sija ryhmässäni, ei huono. Nälkää jäi ensi vuodelle. Täytyy sanoa, että ennen kisaa jännitti ihan hirveästi. Uni ei tahtonut edellisyönä tulla ja hikeä pukkasi. Ensimmäinen ysi meni hyvin, olin keskittynyt. Toinen kierros ei sitten mennyt ollenkaan hyvin. Jotenkin pakka levisi, ja loppuväylillä jo rupesi naurattamaan. Jälkeenpäin mietin, missä voisin parantaa peliäni.

No?

PUTIT, ne on saatava kuntoon. BUNKKERIT, ne pitää opetella.

Mites tästä nyt eteenpäin?

Sain mainiot vinkit puttivirheiden korjaamiseen pelikaveriltani Vikkeltä. Tuore Suomen mestari, seuramme jäsen Eeva Määttänen, puolestaan kertoi kuinka pääsee bunkkerista.

Kiitos järjestelyistä Kimmo Rantanen ja kumppanit. On meillä upea seura!

Kisaviikonlopun tulokset näet seuran nettisivulta. Onnittelut mestareille!

Kentällä tavataan.

Leena Pakkanen